8. huhtikuuta 2015

tennareita, terkkuja ja turhautuneisuutta

Hyvää huomenta ihanaiset! On taas hurahtanut reilu viikko kun oon viimeksi käynyt kirjoittelemassa. En ole vain saanut läppärin kantta auki, saatika sitten kuvia muokkailtua ja tekstiä näpytettyä. Oon jotenkin tooosi turhautunut. Alkaa rassaamaan tää jatkuva kotona oleskelu ja kaipaan jotain uutta elämään. Onneksi ensi kuussa alkaa kesätyöt niin on edes jonkinlaista tekemistä ja pääsee olemaan enemmän ihmisten kanssa. Tai siis tekemistähän on kotonakin, on siivoamista, kodin ylläpitoa, ruoanlaittoa ja pihatöitä, mutta pläääh haluisin jotain uutta sisältöä tähän kevääseen :D Keväisin miulle tulee aina sellainen  hirveä uudistamispuuska ja eilen suunnittelin jo pikkuisen uutta järjestystä meidän kotipesään!

Viikonlopun mie vietin miun vanhempien luona ja voi että miten ihana olikaan viettää aikaa perheen kesken aivan rennolla fiiliksellä. Katseltiin leffoja ja telkkua, löhöiltiin, syötiin hyvin ja herkuteltiin. Oli mukava heittää taas arki vähäksi aikaa narikkaan ja olla ajattelematta yhtään mitään turhaa. Yritän keksimällä keksiä tälle viikolle jotain kivaa tekemistä, kun nuo lumet sulaisi niin pääsisin vihdoin kukkapenkkiin tönkämään! :D


Äitin ja iskän ikkunalaudalla käy hirmu usein oravia syöpöttelemässä.
Tämä kurrekaveri ei turhia pelännyt kun koputtelin ikkunaan♥ 


Viikonlopun leffavalintoihin kuuluin Mielensäpahoittaja.
Oli ehkä hieman erilainen elokuva mitä olin odottanut,
mutta katsomisen ja naurun arvoinen todellakin :D 


Pesaisin eilen miun valkoisia tennareita pesukoneessa ja hämmästytti
miten hyvin suurin osa kaikista kuratahroista lähti poikkeen!
Klorittisuihke oli myös aika jees vaikeimpien tahrojen puhdistukseen.


Tämän aamun aloitin taas normaaliin tapaan kupillisella kahvia. Löysin myös lipaston laatikosta vähän aikaa sitten
Punnitse&Säästä - liikkeestä ostetun appelsiini palasaippuan, jota en ole muistanut ottaa kuitenkaan käyttöön.
Tämän tuoksu on paketinkin läpi aivan ihana!


Tämä aamu ei vain oikein muuten meinaa käynnistyä.. ARGH.
Ärsyttää, ahdistaa, turhauttaa, masentaa ja tekisi mieli karjua!
Kaikki on muuten tosi hyvin, mutta tää neljän seinän sisään
hautautuminen alkaa pikkuhiljaa ottaa kupoliin ihan kunnolla.


Oi miten tuo aurinko piristikään aamulla ja ajattelin että ihana päivä tulossa vaikka ulkoiluhommiin.
Mutta paskat.. nyt siellä on aivan pilvistä taas ja taivaalta sataa jonkinlaista räntävesiloskaa..

Positiivista tässä päivässä? Valkoiset villasukat, itseleivotut valkosuklaakeksit, Edin uninen tuhina, tieto siitä että kohta on jo kesä Elämässä olisi vaikka mitä positiivista, mutta tällä hetkellä on vain aivan niin ärsyynytynyt ja turhautunut olo. Osasyynä tähän on se että oon vieläkin aivan hukassa siitä mitä mie oikein haluan tehdä tulevaisuudessa? Saanko mie yhtään mitään aikaseksi tässä elämässä? Yritän ottaa kaiken sillä ajatuksella, että oon vielä nuori ja on aikaa vielä opiskella jnejne. Mutta entä jos en onnistukkaan opiskeluissa tai edes pääsemään kouluun? Jos mie jään vaan junnaamaan paikoilleni ja oon loppuelämäni tämmöinen junnari?! Huhhuh. Kun elämässä on kuitenkin kaikki muu tosi hyvin. Miulla on ihana poikaystävä ja onnellinen parisuhde, miulla on ihana perhe ja rakkaita ihmisiä jotka tukee kaikessa. Mutta mikä sitten mättää?! Ehkä miulla on vain aivan liian paljon aikaa ajatella turhanpäiväisiä asioita täällä kotona ollessa. Tämmöinen liika ajattelu räjäyttää miun pään :D

Jos olisi olemassa sellainen aivojen ON/OFF-nappula, niin painaisin sen aika äkkiä sinne OFF-asentoon ja antaisin olla pari kuukautta. En varmaankaan ole ainut ihminen maailmassa joka painiskelee näiden asioiden kanssa. Enkä ole ainoa työtön. Elämä menee omalla vauhdillaan eteenpäin, mutta ois ihan kiva tietää että mihinkä se menee. Suuresti helpottaisi kun tietäisi edes mitä siltä haluaa. Tiijänhän mie mitä elämältä toivon, mutta näiden työ- ja kouluasioiden kanssa puljaaminen alkaa väsyttää. Kunpa vain joku määräisi ammatin mihin opiskella ja sillä sipuli.

Ahdistuneen turhautunut avautuminen näin keskellä viikkoa.
Onneksi jokaisesta päivästä löytyy pilkahdus positiivistakin
Entäs te, mitä teille kuuluu? Onko siellä enemmän iloista?

2 kommenttia:

  1. Ei varmasti lohduta, mutta et oo todellakaan ainoa joka kamppailee tuon ' mikä musta tulee isona ' ongelman kanssa... hain tosiaan kouluun mutta hmh en oo lukenut taas pariin viikkoon silmällistäkään niihin pääsykokeisiin, koska ei toikaan ala sittenkään tunnu oikealta :/ joten ihan samoja mietteitä myös täälläkin, ei sitten mitään havaintoa että mitä haluan tehdä. Jokaisesta päivästä ilo irti, ajatella positiivisesti ja antaa ajan näyttää mikä se the juttu on, turhaudutaan aina välillä mutta päällisin puolin ajatellaan kuitenkin positiivisesti :) tsemppiä muru noihin ajatuksiin, täällä tsempataan :-* pus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi muruinen kiitos tsempistä♥ tuntuu että oon välillä aivan kadoksissa ihteni kanssa :/ mutta kesää kohden se vain helpottuu :) inhottaa vain odotella ja mietiskellä että mitä sitä oikein haluaa tehdä! Mutta kyllä se sieltä vielä joskus löytyy! :) ihanaa viikonloppua Emilia!♥

      Poista

KIITOS PÄIVÄNPIRISTYSKOMMENTISTASI!♥